Ulkona paahtaa aurinko, mutta TAMKin käytävät ovat hämärät ja hiljaiset. Kaikki ovet ovat lukossa ja taukohuoneissa kahvinkeittimien töpselit on irroitettu pistorasioista.

Ensimmäisen kerroksen käytävän päässä on kuitenkin huone, jossa häärii neljä projektityöntekijää. Huoneen seinillä on kuvakollaaseja, karttoja, piirroksia, post it –lappuja ja taulukoita. Pöydällä on pelilauta, värikkäitä kortteja ja tarroja. Lattialle on levitetty pahvi, jonka päällä on legoja ja nauhoja. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Huoneen on vallannut Hyvinvoinnin neloskierteen nuorekas projektitiimi, joka tekee pilottiprojekteja hankkeen kumppaniorganisaatioille ja dokumentoi hyväksi koetut käytännöt ja menetelmät. Tavoitteena on uusi oppimis- ja innovaatioympäristö, jossa TAMKin opiskelijat osallistuvat pirkanmaalaisten yritysten tuote- ja palvelukehitykseen.

Miltä sitten näyttää tulevaisuuden innovaatioympäristö? Onko se kuvakollaaseja ja legoja? Onko se yhteistyötä, josta hyötyvät niin opiskelijat, yritys, ammattikorkeakoulu kuin maakuntakin?

Innovaatioympäristöön ei tarvita seiniä, sillä se ylittää kampusrajat ja sukeltaa sinne, missä käyttäjät ovat. Uudessa ympäristössä opitaan yhdessä monialaisissa tiimeissä. Opettajat tarjoavat puitteet ja tukea, opiskelijat tuovat mukaan osaamisensa.

Innovaatioympäristö muodostuu tekijöidensä näköiseksi. Neloskierteen projektitiimi antaa siihen ideoita ja aineksia. Ainakin yhden asian voi luvata omasta kokemuksesta: opiskelu ja työskentely on hauskempaa ja antoisampaa, kun menetelmänä on vaikkapa lautapeli tai learning café niiden vanhojen tuttujen tilalla.